Aalto-yliopisto avasi eksistenssinsä mittavilla gingereillä. Kirjoittaja käyttää tästä syystä nimimerkkiä “vieläkin kännissä –83 mutta tuoksahtaa raikkaalle. Jaffa on loppu”. Julkku siteeraa:

Pääsalissa konsertoi sähvökitaristi, mikä soitti tyyliteltyjä renkutuksia kaikenmaailman kivoista hiteistä. Samoin nähtiin Pölyteknikkojen kuoro, jonka esitykseen oli sisällytetty koukkuja ja niekkuja. Aalto-salissa soitti todella hyvä happojazzpimputtelija kanssa suhisija-naksuttelijan ja tyypin, joka luuli, että sähkökitaralla saa tehdä mitä vaan. Kuorona toimi erittäin suostuvaishenkinen Kyl'-kuoro, joka varmasti juo ja nai ihan mitä vaan. Helsinki-salissa oli Väinämöinen ja basisti sekä kaivoihin hypännyt joukkio naislaulua.

Rehtori Tuula “eilisen Teeren oma itsensä” Teeri ottikin show'n haltuunsa pukeutumalla ja vaihtamalla tosielämän toiselämään. Puhujina olivat myös kansantäti Haloo?nen ja mattivanhanen sekä uuden ulioppilaskunnan puhemies Jussi “Valta” Valtonen. Puheet olivät hyviä, sillä niitten aikana ehti hyvin ottaa tupluurit ja valmistautua syömään ja juomaan. Äänenpaino oli sopivan alhainen.

Puheosuuden jälkeen syötiin ja juotiin “nyky”-“taiteen”-“museossa” – miten voi olla, että joku, mikä on “nykyistä”, museoidaan? onko se oksymoroni? – mikä oli tosi kivaa. Ruoka oli todella monipuolista ja mielikuvituksellista ja eriväristä ja buffetti, ja sitten olimmekin jo viinispäissemme, mikä oli erityisjännää, koska harvemmin tulee tutkijoiden kanssa schiissus.

Jatkoilla soitti yllättäen yhdet biisit kaksi jenkkayhtyettä. Ekana pebaa vispautti Boston Pro-men-intetrokigt. Toisen bändin nimi oli liian vaikea ja epäsovelias tähän kirjoitukseen mutta biisit oli samat. Tämän jälkeen olikin kiva keskittyä nauttimaan uuden yliopiston vanhoista huveista.

Mutta loppu lienee hämärähkö? No kuitenkin, kippis ja tattis!